Nykyisellä Lindskogin talon pihalla on ollut useita eri omistajia Pietarsaaren kaupunkihistorian aikana 1600-luvulta nykypäivään. Tonttia ovat asuttaneet useat kaupungin huomattavista kauppiaista ja porvareista. Kaivauksilla ei kuitenkaan tutkittu Adolf Lindskogin omistamaa tonttia, koska se sijoittui nykyisen pihan pohjoispuolelle, jossa kunnallistekniikkaan liittyvät kaivutyöt olivat tuhonneet arkeologiset kerrostumat.
Kaivauksilta löydettiin jäännöksiä pihojen ja katujen rakennuskannasta, mutta esinelöytöjä vain vähän. Selkeä kivetty ja leveähkö kadun osa kulki kaivausalueen poikki. Kyseessä on Östergatan tai Öster Lång Gatan, joka näkyy jo vuoden 1735 kartassa.

Katu

Kaivauksissa löytyneet päällekkäiset katukiveykset voidaan jakaa karkeasti kolmeen ajalliseen vaiheeseen, joista nuorin ja keskimmäinen voidaan ajoittaa noin 1700-luvulle. Ajalliset vaiheet voidaan erottaa kiveysten välissä olleiden maakerrosten palojälkien ja löytöjen avulla. Kadun kivet olivat pieniä ja mukulamaisia, ja nuorimmassa katukerroksessa oli myös tiiliä ladottuina kivien joukkoon. Katu oli leveydeltään 2,1–3,5 m.

Nuorimmasta katukiveyksestä löytyi ihmistoiminnasta kertovia kulttuuririkkaruohojen kasvijäänteitä ja kosteikko- ja rantakasveja. Nämä kertovat luonnonheinän rehukäytöstä, jota on ehkä kuljetettu katua pitkin. Lisäksi löytyi ahomansikkaa, vadelmaa ja kuusen neulasia. Katu jatkui syvemmällä tiiviinä kivikatuna, joka oli 2-3 metriä leveä. Tämän alla oli maakerros, joka liittynee vuoden 1714 kaupunkipaloihin.

Kuva 1. Nuorinta katukiveystä 1700-luvulta. Kuva: Museovirasto.

Kuva 2. Katukiveystä 1700-luvulta. Kuva: Museovirasto.

Vanhin katu jatkui sen alapuolella 2,4-3,3 m leveästi, ja sen kivet olivat suurempia. Katu on voinut sijaita mäellä, koska kivet viettivät viistosti alaspäin. Katua ja tontteja erottivat myös kivettömät alueet, joissa on voinut virrata sadevesi.

Kuva 3. Vanhinta katua, joka ajoittuu 1700-luvun alkupuolelta-1600-luvun jälkipuolelle. Kuva: Museovirasto.

Piha

1700-luvulle ajoittuvan kadun vieressä oli pieni, tulisijaton lautalattiallinen rakennus. Koon ja tulisijattomuuden takia se voidaan tulkita joko aitan tai varaston perustukseksi (koko 2,6 x 2,9 m). Rakennus oli nostettu osin hirsien ja kivien päälle, ja sen perustus oli tiivistetty kivillä. Rakennuksen alta löytyi suurta puulastua, joka kertonee rakennuksen hirsien paikallaan veistämisestä. Lattian päältä otetuista maanäytteistä löytyi kuusen, pihlajan, vadelman ja sianpuolukan jäänteitä.

Kuva 4. Aitan lattia. Kuva: Museovirasto.

Kadun varrella oli suuren tiili- ja puuperustaisen tulisijan pohja, jonka ympärillä oli kiviä. Kivet voivat olla tuhoutuneen rakennuksen kivijalkaa, mutta hajallaan olevia kiviä on vaikea tulkita varmasti rakennukseksi. Jos kyseessä on rakennus, paikalla on voinut olla vaikkapa sauna tai savutupa. Tulisija on voinut olla rakennuksen sisällä ollut kiuasmainen uuni tai ulkoliesi. Sen vieressä oli tiilinen, kauniisti ladottu pihakatteen osa sekä pyöreistä kivistä koostuneita kivikasoja. Ne olivat ehkä puretun uunin kiuaskiviä.

Kuva 5. Uunin pohjan vierestä löytynyt puurakenne. Kuva: Museovirasto.

Vanhimman kadun kanssa samanikäinen oli suuren, kivijalallisen rakennuksen pohjan osa (koko 9,6 x 3-3,9 m). Sen sisällä sijaitsi tiilistä tehty uunin pohja. Kyseessä lienee lämmitetty asuinrakennus, jossa oli lasi-ikkunat, tai suuren rakennusryhmän osa.

Rakennuksen alta löytyi laudoilla ja puilla vuorattu pieni ja matala (1 x 1 m, syvyys 82 cm) maakellari. Siitä otetusta maanäytteestä löytyi hamppukuitua, nokkosta, kuusta, vadelmaa ja ohraa. Vanhimman kadun reunaa seurailivat jykevät paalut, jotka oli tiivistetty paikalleen kivillä. Ne merkitsivät todennäköisesti tontin rajaa. Vanhin rakennus on todennäköisesti rakennettu 1600-luvun jälkipuolella, jolloin tonttia on asuttanut kauppias.

Kuva 6. Puusta rakennettu maakellari. Kuva: Museovirasto.