Pietarsaari perustettiin vuonna 1652 vanhalle satama-alueelle. Kaupunki eli rauhassa aina isovihaan (1713–1721) asti, jolloin se poltettiin maan tasalle kahteen kertaan. Sodasta seurasi kuitenkin vilkas jälleenrakentaminen, jonka aikana muun muassa nykyinen kirkko rakennettiin. Vuonna 1765 Pietarsaari vapautui osittain tapulipakosta. Tapulipakko määräsi Pohjanmaan kauppiaat käymään kauppaa vain Turussa tai Tukholmassa. Täydet tapulioikeudet eli vapauden käydä suoraa ulkomaankauppaa se sai vasta vuonna 1793. Tämän seurauksena ja ulkomaankaupan lisääntyessä kaupunki pääsi kehittymään ja kasvamaan. 1700-luvun loppua ja 1800-luvun alkua leimaakin Pietarsaaressa vilkas laivanrakentaminen ja tervakauppa, joiden myötä koko kaupunki vaurastui. Näiden lisäksi kaupungissa harjoitettiin tupakka- ja sahateollisuutta sekä puutavaranlaivausta.
1850-luvulla tilanne muuttui. Kriminsodan vaikutuksesta Pietarsaaren kauppalaivasto pieneni, ja suuri osa kaupungin merimiehistä ja -kapteeneista jäi työttömiksi. Kaupungin merenkulkukausi päättyi 1800-luvun lopulla.

Kuva 1. 1700-luvun lopulla laivanrakentaminen oli Pietarsaaressa vilkasta. Kuva: Pietarsaaren kaupunginmuseo.

Pietarsaaresta tehdystä ulkomaankaupasta kertovat kaivauksilta löydetyt erilaiset keramiikkalaadut. Reinin alueen kivisaviastiat, Saksassa tai Hollannissa valmistetut valkosaviastiat, Euroopassa tai Kiinassa valmistettu posliini sekä hollantilainen ja ruotsalainen fajanssi kertovat laajoista kansainvälisistä yhteyksistä.

Kaupankäynnistä kertovat myös pelinappulat tai laskumerkit, joita löydetään kaupunkiarkeologisilta kaivauksilta silloin tällöin. Esineet on tehty särkyneiden keraamisten astioiden palasista tai ikkunalasista muotoilemalla. Pietarsaaresta löydettiin yksi tällainen lasista tehty laskumerkki, jota käytettiin kaupankäynnissä laskupöydällä suuria summia laskettaessa vähän helmitaulun tapaan. Nappuloilla ja merkeillä on voinut olla useampikin kuin yksi käyttötarkoitus. Yleensä laskumerkit oli valmistettu kierrätyskelpoisesta kuparista, mutta porvarit valmistivat merkkejä myös itse, esimerkiksi juuri lasista. Erityisesti Suomessa omatekoisten ja kierrätysmateriaaleista valmistettujen merkkien teko näyttää olleen yleistä. Euroopassa laskumerkit olivat käytössä 1600–luvulla, mutta syrjäseuduilla niiden käyttö kaupankäynnin yhteydessä jatkui vielä pitkään.

Pulkka eli pirkka oli velkakirja tai tosite kahden osapuolen välisestä suhteesta eli eräänlainen entisaikojen kuitti. Puuhun kaiverrettiin merkintöjä, esimerkiksi keiden kahden välisestä suhteesta oli kyse sekä maksun summa tai otetun velan suuruus. Pulkan avulla pidettiin kirjaa myös päivätöistä. Tällainen pulkka, joka ajoittuu 1800-luvulle, talletettiin myös kaivauksilta.

Kuva 2. Fajanssilautanen. Kuva: Museovirasto.