Suomessa on parisenkymmentä ennen isoavihaa (1713–1721) perustettua kaupunkia, joiden säilyneet arkeologiset kulttuurikerrokset ovat rauhoitettuja. Kulttuurikerroksella tarkoitetaan ihmistoiminnan myötä syntynyttä kerrostumaa, joka koostuu rakenteiden ja rakennusten jäännöksistä, esineistä ja maakerroksista. Jos suojelluille alueille suunnitellaan maaperään kajoavia kaivutöitä, paikalla täytyy suorittaa arkeologiset kaivaukset. Yleensä tutkimukset aloitetaan pienialaisilla koekaivauksilla, joilla alueen säilyneisyysaste selvitetään. Jos säilyneitä kulttuurikerroksia löydetään, tutkimuksia jatketaan laaja-alaisemmilla kaivauksilla.

Kaivaminen toteutetaan kerroskaivauksena eli stratigrafisesti. Tällöin maakerrokset poistetaan kerros kerrallaan päinvastaisessa järjestyksessä, kuin ne ovat muodostuneet eli nuorimmasta kerroksesta vanhimpaan. Yleensä kaivetaan lastalla, mutta myös lapiota käytetään. Kaivinkonetta hyödynnetään tarpeen mukaan, esimerkiksi asfaltin ja täytemaan poistossa.

Esiin tulleet rakenteiden jäännökset dokumentoidaan tarkasti erilaisin mittapiirroksin eli kartoin. Myös valokuvia pyritään ottamaan mahdollisimman paljon. Kaivauksilla tehdyt havainnot kirjataan ylös muistiinpanoin.

Erilaisia näytteitä otetaan tarpeen mukaan. Näitä ovat esimerkiksi maanäytteet, joista voidaan analysoida kasvi- ja hyönteisjäänteitä. Jos tutkimuksissa löydetään puurakenteita, voidaan niistä ottaa puunäytteitä dendrokronologista iänmääritystä eli vuosilustoajoitusta varten. Löydöt, kuten keramiikan palaset, metalliesineet ja luut otetaan talteen siten, että ne voidaan myöhemmin yhdistää tiettyyn maakerrokseen tai rakenteeseen, kuten rakennuksen perustaan.

Kuva 1. Sakset ennen ja jälkeen konservoinnin. Kuva: Museovirasto.

Kaivausten loputtua alkavat jälkityöt. Niiden aikana löydöt pestään, luetteloidaan, numeroidaan ja pakataan kokoelmiin liittämistä varten. Nahka-, puu- ja metalliesineet sekä tekstiilit vaativat säilyäkseen erityisen käsittelyn eli konservoinnin, joka pysäyttää tai hidastaa materiaalin tuhoutumisen.

Kentällä tehdyt kartat piirretään puhtaaksi ja siirretään digitaaliseen muotoon. Samalla kaivauksista kirjoitetaan raportti, johon kootaan tehdyt havainnot – löydöt, rakenteet, kulttuurikerrokset, ajoitukset ja näytteet. Tuloksena on kirjallinen selostus siitä, mitä kaivauksissa tehtiin ja löydettiin sekä näiden perusteella tehdyt johtopäätökset.

Kuva 2. Arkeologisilla kaivauksilla piirretään karttoja. Kuva: Museovirasto.