Ennen savuhormillisia rakennuksia elettiin sisään lämpenevissä savutuvissa. Tupa, jossa asuttiin, oli toiminnan keskus. Siellä tehtiin puhdetöitä, valmistettiin ruoka, syötiin ja nukuttiin. Tuvassa oli takka, leivinuuni tai molemmat. Pietarsaaressa varakkaamman väen asuinrakennuksissa oli useampia huoneita, ja talot saattoivat olla jopa kaksikerroksisia. Niissä saattoi olla lämmitystä varten koristeelliset kakluunit eli kaakeliuunit. Kaakelitiilet olivat usein tuontitavaraa.

Savutuvissa ikkunoina toimivat räppänät – vasta savuhormillinen asuinrakennus vaati lasi-ikkunat. Ikkunalasin edeltäjänä käytettiin erilaisia valoa läpäiseviä kalvoja kuten esimerkiksi sian virtsarakkoa. Lasi-ikkunat yleistyivät vasta 1700-luvun lopulla. Lasi-ikkunat kertoivat rakennuksen omistajan varakkuudesta ja toivat rakennukseen esteettisyyttä.
Lasi-ikkunat koostettiin pienikokoisista lasiruuduista, ja yhteen valoaukkoon tarvittiinkin jopa 12–24 ruutua. 1700-luvun kuluessa ruutumäärä vakiintui kuusiruutuiseksi, jona se pysyi koko 1800-luvun. Ruudut sovitettiin ikkuna-aukkoon lyijypuitteiden tai puisen listan avulla. Vanhin ikkunalasi oli väriltään vihertävää.

Piha oli tontin oleskelutilaa. Pihalla kiemurtelivat polut kaivolle tai tontin muille rakennuksille, kuten leivintupaan, aitoille, luhdeille, navettaan, talliin ja saunalle. Joskus pihat katettiin tiilillä, kivillä tai puutasoilla. Länsi-Suomessa pihatyyppinä on ollut umpipiha, jossa pihapiiri on ympäröity asuin-, talous- ja piharakennuksilla. Piha oli usein jaettu kahteen osaan, mies- ja karjapihaan, joista jälkimmäinen oli varattu talon karjalle.

Kuva 1. Umpipiha. Kuva: Museovirasto. Kuvaus: A. O. Heikel.

Kuva 2. Jauhinkivi uusiokäytössä. Kuva: Museovirasto.