Käsityöläisyyteen lasketaan useita eri ammattikuntia, joista osaa harjoittivat miehet ja osaa naiset. Käsityöläisammatteihin kuuluvat suutari, nahkuri, leipuri, värjäri, räätäli, puuseppä, sorvari, seppä, valuri ja lasimestari. Käsityöläisyys vaati tiukkaa ammattitaitoa, ja mestariksi pääseminen saattoi olla pitkän työn takana edeten säädetyssä järjestyksessä. Käsityöläisiä ja heidän ammattejaan arvostettiin. Käsityöläisten ammattikunnasta kertovat Pietarsaaren kaivauksilta löydetyt nahasta valmistetut kengänpohjat ja raaka-aineeksi katkotut luut. Luusta oli valmistettu muun muassa nappeja ja lusikka. Käsitöitä tehtiin myös kotona.

Kalastus on yksi vanhimmista elinkeinoista, ja sitä harjoitettiin Pietarsaaressa päätoimisesti ja muun työn ohella vuotuisen rytmin mukaan. Tämä tulee esille myös löydetystä luuaineistosta, josta voidaan erottaa hauen, lohen, taimenen ja ahvenen luita. Ahvenen luita löydettiin eniten. Tontilta löydetyt harmaahylkeen tai itämerennorpan luut kertovat puolestaan mahdollisesta talvikalastuksesta. Kalastukseen liittyvää esineistä löydettiin kuitenkin niukasti: yksi kives eli verkonpaino ja ongenkoukku. Ammattikalastus yleistyi vasta 1800-luvulla.

Kuva 1. Verkonpaino eli tuohikives. Kuva: Museovirasto.

Metsästyksestä elinkeinona kertovat riistalintujen, kuten metsojen, teerien, kiirunoiden tai riekkojen, sorsien ja hanhien luut. Pyydystettyjä nisäkäslajeja olivat metsäjänikset, oravat, ketut, porot, metsäpeurat ja hirvet.

Raaka-aineet ruoanlaittoon kasvatettiin oman talouden piirissä - maanviljelys ja karjanhoito olivat tärkeitä sivuelinkeinoja. Useimmilla oli lehmiä, lampaita, sikoja, vuohia, hevonen ja kanoja. Kaivauksilta löydettiin kaikkia edellä mainittujen eläinten luita. Karjanhoidosta kertovat myös lehdeksistä sidotut kerput, joilla talvisaikaan ruokittiin eläimiä, esimerkiksi lampaita. Kerppuja on käytetty myös muissa tarkoituksissa, kuten vispilöinä ja luutina.

Ulkona tehtäviin maataloustöihin osallistui lähes koko talon väki. Peltoviljely kuului sekä naisille että miehille. Esimerkiksi äestys, lannoitustyöt ja viljanleikkuu saattoivat kuulua molemmille, mutta kyntäminen vain miehille. Useimmiten naiset suorittivat miesten töitä tukevia ja avustavia askareita. Pellot sijaitsivat yleensä kaupungin rajojen ulkopuolella. Sen sijaan pieniä humala- ja maustetarhoja sijaitsi kaupungin rajojen sisäpuolella.

Kaivauksissa otettiin kaikkiaan 15 maanäytettä, joista useat sisälsivät runsaasti hyötykasvien jäänteitä, kuten ohran jyviä, joka on ollut yleinen 1600- ja 1700-luvuilla. Muita viljalajeja löytyi vähäisemmissä määrissä: yksi rukiinjyvä ja jonkin verran kauran- ja vehnänjyviä. Erään rakennuksen alta löydettiin viljan jauhamiseen käytetyn kiven puolikas, joka oli uusiokäytetty perustuksissa. Muita löydettyjä hyötykasveja olivat lääke- ja ravintokasvina käytetty viikuna sekä oluen mausteena käytetty humala. Viikuna kuului kuitenkin ainoastaan herrasväen ruokapöytiin. Harvinaisempiin kasvijäänteisiin kuuluu ruohokanukka, jota käytettiin tee- ja rohtokasvina. Kaivauksilta talletettiin myös köyden valmistuksessa käytettyä hamppua.

Kuva 2. Pietarsaaresta löydettiin yleisimpien viljalajien siemeniä. Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat. Kuvaus: Esko Aaltonen.